Ostin tänään television. Yksi aikuisuuden merkkipaalu ehkä taas saavutettu. Konsultoin toki kaveria ensin siitä, minkälaista telkkaa lähden etsimään, mutta sitten vaan menin kauppoihin ja kyselin ja kyselin, pyysin tarjoukset kaikista firmoista ja pohdin hinta/laatu-suhdetta ja tein päätöksen. Viikossa. Tämmönen. Heti kotiin päästyäni mietin, olisiko sittenkin pitänyt valita se isompi. Mutta hinta olisi pompsahtanut pari sataa euroa ylöspäin ja olin päättänyt, että tonnin pitää riittää telkkariin. Aika ison loven se kyllä lohkaisee tammi-helmikuun tileihin mutta kaipa sitä pari vuotta sitten katseleekin. Edeltäjähän on 28" 4:3 putkinäyttöinen Finlux, perushyvä ja toimiva mutta liian massiivinen pieneen huoneistoon. Siis nimenomaan massiivinen. Uusi ohut valkoraaminen ja siro näyttö ei vie läheskään niin paljon tilaa, vaikka kuvapinta suunnilleen tuplaantuu.
Samaan syssyyn piti tietysti hankkia uusi tv-taso, BluRay-soitin ja iPad2. Tosin iPad tulee vasta sitten, kun telkkari on maksettu kokonaan. Eli maaliskuussa toivottavasti. Mutta ehkä nuo uudet teknologiset härvelit on osa jotain unelmaa, jota en ole pitkään aikaan muistanut kunnolla ylläpitää. Luksusta elämään, kauniita ja käytännöllisiä, arkea parantavia asioita. Vaikka periaatteessa ajattelen, että materia ei tuo onnea, niin kyllä vaan tänään olen ihan oikeasti tuntenut onnea siitä, että pystyin tekemään päätöksen itse, pystyin ostamaan sen, minkä halusinkin, ja että tosiaan ostin sen. Jos ei pysyvää onnea, niin jotain arkipäiväistä onnellisempaa kuitenkin.
Onni on kumma juttu. Olen ollut niin innoissani tv-hankinnan suunnittelusta, että olen oikeastaan ollut onnellinen. Samoin olen ollut innoissani opintojen aloittamisesta, vaikka onkin ollut aika raskasta kököttää työpäivän jälkeen kaksi tuntia tietokoneen ääressä. Tosin luentojen sisältö on tähän mennessä ollut ihan tuttua kauraa.
Onnellisuuden tunne antaa rohkeutta ja itsevarmuutta. Olen kaivannut niitä fiiliksiä tosi paljon. Onnellisuus tuo myös vapauden. Kun olen itse onnellinen, ei tarvitse yrittää tehdä muita onnelliseksi. Silloin olen taatusti hauskempaa seuraa.
Pikkuinen ristiriita tässä onnen kokemuksessa häiritsee. Nimittäin olen töissä oppilaita kohtaan kireämpi kuin yleensä. Se on vähän kummallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?