Itsenäisyys ei minun mielessäni ole vain syntyperäistä suomalaisuutta koskevaa, vaan tämän maan ja täällä olevien ihmisten hieno oikeus. Minunkin isovanhempani ovat olleet sitä mahdollistamassa ja kaikkea nykyistä hyvinvointiani perustamassa 70 vuotta sitten. Suututtaa, että joku toope voi sanoa, että pappani ja muut sotaveteraanit eivät taistelleet sen vuoksi, että joku maahanmuuttaja saisi nyt tulla tänne etsimään parempia eväitä elämäänsä kuin kotimaassaan. Eivät niin, koska sota alkoi ja he joutuivat siihen mukaan ihan muista syistä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten he kokisivat nykyiset maahanmuuttajat ja ymmärtäisivätkö he näidän tilannetta.
Isovanhempieni maailmankuva oli hyvin erilainen kuin meidän. Heidät kutsuttiin sotaan pieneltä paikkakunnalta nuorina miehinä. Pappani albumeissa on kuvia sodasta, mm. nuorten ukrainalaisten sotilaitten jäätyneistä ruumiista pinossa ja toisaalta tilanteista, joissa sodan kauheutta ei näe. En voi tietää, mitä he ajattelisivat, koska he ovat jo vuosia olleet poissa, mutta en voi myöskään uskoa, että sodan kokenut ihminen voisi olla tuntematta myötätuntoa toisia sotaa tai vastaavaa terroria paossa olevia ihmisiä kohtaan. He olivat sodassa oman ja rakkaiden ihmistensä elämän vuoksi, heidän oli pakko tehdä jotain silloin. Päässäni kiehuu, kun joku laittaa sanoja heidän suuhunsa omaa agendaansa toteuttaakseen. Itsenäisyys ei ole itsekkyyttä.
Maapallo on viime vuosikymmenien aikana kutistunut monessa mielessä. Ihmiset voivat melko vapaasti matkustaa mihin tahansa ja internet ja tv tuovat helposti kaukaisimmatkin maisemat ja kulttuurit olohuoneisiimme. Ahtaan kansallismielisen ajattelun sijaan pitäisi jo ymmärtää, että olemme kaikki tällä samalla pallolla ja samanlaisia, samanarvoisia. Jokaisella on yhtäläinen oikeus yrittää parantaa elämänlaatuaan. Itsenäisyys kuuluisi kaikille maapallon asukkaille, ei vain Suomelle ja suomalaisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
No?